Minna-Maaria Lax Ajatuksia sukupuolten väliltä ja välistä

Feenikslintuna aikuisluistelukisoihin

  • Lauantain aamuharkat kilpailuasussa
    Lauantain aamuharkat kilpailuasussa

Lainaus luistelublogistani vuoden takaa:

”Päivääkään en vaihtaisi jäältä pois. Uusi haastava harrastus, uudet ystävät, mahtava tunne olla osa Iisalmen luistelijaryhmää, ja ennen kaikkea: se viisivuotiaan pikkupojan haaveuni siinä mustavalkotelkun edessä naisluistelijoiden esiintymistä tuijottamassa on nyt totta, 45 vuoden odotuksen jälkeen! Ei tarvinne siis arvailla, jatkanko uraani valkoisilla luistimillani uusiin näytöksiin. Jatkan!”

Ja hommahan jatkui, kunnes toukokuussa kroppa alkoi ilmoittaa itsestään. Liikkumattomuuden vaihduttua kymmenen viikkotunnin harkkoihin vasen nilkka otti ja turposi kunnolla. Diagnoosiksi sain harvinaisen ärhäkän jännetupen tulehduksen ja lääkkeeksi harjoituskieltoa. Apua - Kalajoen leiri odotti kolmen viikon päästä. Fyssarini Minna alkoi varovasti kysellä, että ”ethän lähde?” Kun sanoin jo maksaneeni ja lähteväni vaikkapa vain katselemaan, niin vastaus oli harvinaisen napakka: ”Valehtelet. Sinua ei pidä mikään poissa sieltä jäältä!” Tuossa tuokiossa kädessäni oli vahvat puristussukat pientä avitusta antamaan – ja matkani suuntautui Kalajoelle! Päivä jäällä, ilta kylpylässä, nilkka kylpylän kylmäaltaassa.

Keväällä iskostui mieleeni myös tuleva kilpaura ja esitysmusiikki. Kuin taivaan lahjana Conchita Wurst purjehti euroviisuestradeille ja saman tien musiikkiongelma oli ratkaistu. Hieno koskettava tarina, upea musiikki, sopivalla rytmityksellä – feenikslintu alkoi kehittyä! Ja kuinka ollakaan, kaapin kätköistä löytyi sopivan lyhyt goottimekko, mekko, josta tulisi esiintymisasuni. Asu valmiina, musiikki työstämistä vajaa valmis, koreografia etsinnässä – ja luistelutaidot melkeinpä nolla, esimerkiksi taakseliukua yhdellä jalalla ei ensinkään! Mutta fokus sitkeesti parrasvaloissa!

Taitoja lähdettiin hakemaan Kiteen kesäleiriltä. Juhannussunnuntain verkkajäillä tuli koettua se, että missä pian mennään. Puolensataa naista pyyhkäisi kentälle, ja vauhtia riitti! Vauhtia riitti koko viikon ajan, kun kaksien jääharkkojen päiviä täydennettiin oheisharjoitteilla urheilukentällä sekä baletilla. Tiivis fyysinen tahti ja jatkuvat harjoitteet totaalisella epämukavuusalueella johtivat siihen, että kolmas harkkapäivä toi iltayhdeksältä tilanteen, jossa löysin itseni vaihtoaition penkillä itkemässä osaamattomuuttani. Pelastava enkeli Kati luisteli luokseni, lohdutti ja pyysi mukaansa jäälle. Kyyneleet kuivuivat pikku hiljaa, mutta yöllä ne palasivat. Että voiko näin ihania ihmisiä ollakaan, näin ihania ihmisiä, arjen enkeleitä….

Leirin ohjeilla kesähelteet kuluivat Lappeenrannan jäähallin uumenissa, perustaitoja kehittäen, kunnes syksyllä alkoivat normiharkat. Iisalmessa kotiseurani valmentajani Ljuba koki elämänsä järkytyksen, kun ilmoitin tavoitteeni kisoista. ”Sinä? Koska? Ootko varma? Ootko valmis?” Nyökyttelin hymyillen. Hymy hyytyi, kun harkkojen jälkeen Ljuba pyyhkäisi tuulispäänä luokseni ja tiukkailmeisesti komensi: ”Ja Markku! Sinä lähdet balettiin!!!” Huhhuh, onneksi olin jo ehtinyt ilmoittautua aikuisbalettiin.

Syksyllä sain myös editoidun näytösmusiikin, 1,40 minuuttia feenikslintua. Harjoitusseurojen repertuaari täydentyi Savonlinnalla ja Joensuulla ja Imatran hallin vapaavuorot kutsuivat keskiviikkoiltapäivisin Suomen parhaalle jäälle. Joensuussa Viivi järjesti unohtumattoman harkkakerran. Kun aloimme hiukka hypellä, niin Viivi otti minut ohjaukseensa ja pyysi valssihyppyä, jonka olin oppinut pieneen vauhtiin jo tekemään. Kun se onnistui, niin päälle tulppi, josta oli vain haju. Ja kun tämä kaksikkokin meni jotenkuten, niin käsky kuului: ” Ja nyt valssihyppy-tulppi-tulppi!” Kun kolmas hyppykin putosi yhdelle terälle, koitti syksyn komein tuuletus ja villi huuto. Seuraava viikkokin elettiin samalla elämyksellä – ja Viivi sai kehykset valmentajagalleriassani, ikiajoiksi!

Kun ihminen ei osaa olla suomalaiskansalliseen tapaan vaatimaton ja nöyrä, niin sitähän tulee hekumoitua tätä jääprinsessan uraa. Ja se taas johti pyyntöön saapua puhumaan Setan 40-vuotisseminaariin, teemalla historia. ”Minä luistelusta puhumassa, historiaako?” ”Juu, tulevaisuuden historiaa siitä hetkestä, kun sukupuolirajoja alettiin särkeä sisältäpäin!” Se oli siinä, kiinni veti. Sain aikaa puhua 15 minuuttia. Pyysin mukaan pari ystävääni yleisöön, Kiteen leiriltä Marja-Riitan ja luisteluliikkeen yrittäjän Inkan. Inka kysäisi vielä, että saako hän ottaa mukaansa ystävänsä Elisen. Mikäpä siinä!

Mikä foorumi! Kun sain paneutua lempiaiheeseeni sen vaatimalla hartaudella, niin ylitin puheaikani 23 minuutilla. Enkä osannut edes hävetä! Esitelmässäni toin esiin myös tavoitteeni, joka oli alkanut kypsyä jo Kiteen leirin kahvipöytäkeskusteluja kuunnellessa. Tavoitteekseni ilmoitin osallistua Oberstdorfin aikuisten epävirallisiin MM-kisoihin vuonna 2018. Ja kun esitelmän päätteeksi läksimme Inkan ja Elisen sekä hänen tyttärensä Lunan kanssa skumpalle, niin keskustelun lomassa Elise nykäisi minua, katsoi silmiini ja sanoi ykskantaan: ”Jos olet noin hullu, että lähdet nollatasolta tällaisessa lajissa tavoittelemaan MM-kisoja, niin minä olen myös sen verran hullu, että lähden valmentamaan sinut sinne!!” Sopimus lyötiin kiinni halauksella todistajien läsnäollessa. Elisen taustalta löytyy siis arvokisaedustuksia kuusien MM-kisojen verran, joista neljä aikuistasolta 1980-luvulla. Eli siis se Elise Ahonen, se luistelija, jota tuijotin televisiosta aikanaan Katarina Wittin ohella. Elise ja Minna-Maaria - yhteinen tavoite, sama intohimo ja taidot ihan eri planeetoilta! Palaset alkoivat loksahtaa kohdalleen. Seuraavaa skumppalasillista seurasi keskustelu välikisoista. Ilmoitin tähtääväni Kuopion Silver Skateen vuonna 2017. Elise totesi paikan oivalliseksi, mutta vuodeksi muutetaan 2015! Häh, mitä - siis 28 kuukauden harjoittelujakso onkin vain 4 hikistä kuukautta? Olin pelannut jo korttini eli valmentajani Elise otti saman tien ohjat käsiinsä, näyttäen kaapin paikan valmennettavalleen. Kaksi muuta hyväkästä eli Inka ja Luna vaan hymyilivät ja nyökyttelivät hiljaa vieressä.

Ja jotta homma alkaisi todentua käytännössä, sain joulukuun alussa etukäteen joululahjani. Elisen vetämä yksityinen harjoitteluleiri odotti joululomalla Helsingissä. Sain ystävän neuvon Inkalta: ”Varaudu, että tulette menemään kovaa!” Päätin, että nahkaani en halvalla myy. ”Teetä mitä vaan, niin mie teen kaikkeni”. Kun totuuden hetki koitti 28.12.15, Oulunkylän tekojäällä 12 asteen pakkasessa, opin pikakurssin omaisesti, mitä harjoittelu on. Kun saavutin maksimivauhtini, niin Elise alkoi ohjeistaa potkujen suuntaa, puhtautta ja ojennuksia. Kun hetki oli tahkottu tätä rataa, niin seuraavaksi tuli käsky tihentää tahtia ja lisätä vauhtia! Jalat huusivat hoosiannaa ja keuhkot huusivat happea, mutta periksi en antanut – ”en perkele anna periksi tuolle naiselle!”

Toinen päivä sujui samaa rataa 15 asteen pakkasessa. Illalla nautimme yhteisen päivällisen, seuranamme myös Inka. Pääsin esittelemään tekemäni koreografian ohjelmaani varten. Naiset vilkaisivat toisiaan ja totesivat yhteen ääneen: ”Se on oikein hyvä, mutta laita se roskiin!” Ja niin väännettiin uusi ja vauhdikkaampi versio. Koskahan aiemmin ravintola on toiminut tuollaisena foorumina. Mankka pöydällä, musiikki soimassa, laulun sanoitus edessä ja kynä kädessä, liikkeitä ylös kirjoittaen ja kenttäkarttaan luonnostellen.

Kolmantena päivänä tuli sakeasti lunta. Vastatuuleen ja viiden sentin lumeen olikin hyvä tavoitella maksimivauhtia. Kaarreluisteluharjoitteiden jälkeen Elise näytti mallisuorituksen valssihypystä täyteen vauhtiin ja totesi: ”Tee perässä!” Mikäpä siinä, ”hankeen” oli turvallista hypätä, vaikka kerta oli ensimmäinen sitäkin lajia, täyteen vauhtiin hyppyä. Neljäntenä ja viimeisenä päivänä Elise päätti kokeilla, että missä se rajani kulkee. Löytyihän se, neljän tunnin jälkeen taaksekaarelta putosin mahalleni ja sanoin: ” Nyt mie oon ihan loppu – en jaksa enää!” Uudenvuodenaattoa oli kiva siirtyä juhlimaan, ja kun kävimme leiritystämme läpi, edelleen skumppalasi kädessä, niin Elise totesi:”Tästä alkoi yhteinen matkamme kohti Oberia, mutta muista Minna-Maaria tämä – näin helpolla et enää koskaan pääse!”

Ohjelman harjoittelu pääsi vauhtiin. Videointiin piti alkaa totutella samoin kuin esittämiseen ihmisten edessä. Jännitys otti usein ylivallan ja pyyhe piti heittää muutaman kerran kehään. Helmikuun lopussa palasin Helsinkiin ajatuksella viimeistellä ohjelma. Totuus oli toinen. Elise ilmoitti, että se laitetaankin uusiksi. Reititys muutettiin uudenlaiseksi ja liikkeitä vaikeutettiin sille tasolle, että niiden kanssa pääsi – vaihteeksi - tekemään töitä. Esimerkiksi kantakäännöksen olin itse laittanut edelliseen versioon nollavauhtiin oppiakseni sen, ja nyt se sijoitettiin täyteen vauhtiin. Lisäksi lopetus meni uusiksi. Uusitun lopetusliikkeen kopioin harkkakaveriltani Mintulta, 5-vuotiaalta tähtisilmältä. Tasa-arvoinen laji!

Tuskailu ohjelman kanssa jatkui esitysviikolle saakka. Melkein kaikki harjoitusesitykset päätyivät mahalleen, kun yritin tavoitella suoritusmaksimia. Lopulta sitkeys kantoi tulosta ja ohjelma loksahti paikalleen niin liikkeiden kuin ajoituksen suhteenkin.

Pääsiäislauantai oli sitten se neitsytesiintymisen päivä. Silvereissä luisteltiin lukemattomissa sarjoissa kolmena päivänä yli 300 kilpailijan voimin. Oma osuus alkoi jo edellisiltana, kun 18 aikuista oli samalla harkkajäällä. Olipa upea tunne olla samalla jäällä monien netistä tuttujen ihmisten kanssa. Kansallisuuksia oli Suomen lisäksi Venäjä, Saksa ja Norja. Kisapäiväni alkoi puolen tunnin lämmittelyjäillä Iisalmessa, josta ehdin suihkun kautta Kuopioon meikkiin ja kampaukseen. Ruokailun jälkeen oli aika siirtyä hallille ilmapiiriä haistelemaan ja sitten kohti pukuhuonetta. Portaikossa vastaan tuli – Elise! Meinasin pyörtyä siihen paikkaan. ”Mitä sinä täällä teet?” ”Tulin katsomaan sinua” – leveän hymyn kera! Ei oo todellista, valmentajani ajaa 800 kilometriä, jotta näkee minut jäällä 1,40 minuutin ajan. Tätä hommaa ei rähmitä!

Elisen ohjaamien verryttelyjen jälkeen oli aika siirtyä jäälle, viiden minuutin verryttelyyn viiden kanssakilpailijan kanssa. Sen jälkeen vuorossa oli vartti odottelua ennen omaa vuoroa. Kuuluttaja kajauttaa ilmoille nimeni ja kotiseurani, liihottelen yleisöä tervehtien jäälle samettikoltussani, verkkosukissani, vahvassa meikissä ja upeassa kampauksessa. Jos yleisö ei tietäisi olevani mies, niin se menisi vipuun. Keskiympyrään aloitusasentoon, ”Rise like a phoenix” räjähtää soimaan, kädet ylös ja ykköshaasteeseen, piruettiin – kierroksia kiitos! Neljä kierrosta kertyy, yleisö räjähtää aplodeihin ja kannustus jatkuu  ja jatkuu…

Huomaan, että sata läpimenoa on tehnyt tehtävänsä, liikkeet rullaavat selkäytimestä käsin.  Homma alkaa sujua, vaikka kädet vispaavat. Jalat onneksi eivät ja niillähän sitä luistellaan. Pitkä liuku onnistuu, suunnanvaihto perään ja sitten odottaakin jo hyppy-yhdistelmä. Sekin nappiin, viimeinen hyppy kaarelle alas, kädet sivulle ja välituuletus. Tuomarit käydään moikkaamassa loppuliukuun lähtiessä. Liuku päättyy spiraaliin, josta irtautuminen toiselle polvelle ”Minttuun”. Lopuksi vielä ”Elisaveta”, puhallus kämmeneltä ja sitten villi tuuletus! Kyynelet tulvahtavat silmiin – mie tein sen, mie tein sen! Elisen ruusu, Marja-Riitan kortti sekä Agin ja Andraksen pääsiäismunat jäältä mukaan ja Kiss and cry-nurkkaukseen, Elisen halaukseen. Ja kanssakilpailijat toivottavat tervetulleeksi kilpailijoiden perheeseen.

Pisteitä Free Artistic Bronze-sarjassa kertyi 6,25. Tavoitteeni oli ensin 5 ja sitten 7 pistettä. Eli hyvin meni, jatkossa tavoitellaan tuohon kertymään 2,5 pisteen lisäystä per vuosi, jolloin vuonna 2018 pitäisi olla 14 pisteen tuntumassa, jolla tapellaan jo pokaalista MM-kisoissakin. Ja mikä tärkeintä, asustani ei tullut pistevähennystä! Voitto jäi 2,5 pisteen päähän eli nälkää riittää.

Kiitos kaikille teille, jotka olette olleet mahdollistamassa tätä: valmentajat, jäänhuoltajat, seurakaverit, kilpakumppanit jne.

Ensimmäinen välietappi on saavutettu ja ura jatkuu. Paljon on parannettavaa, mutta avaus antoi runsaasti itseluottamusta.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset